Tytön viimeinen muoto on mummo | Anu Mykrän veistoksia esillä

Onko tytön viimeinen muoto mummo?

Tätä pohti Velho Aallonhuippu, 7 vuotta. Lause oli mielestäni niin osuva, että nappasin sen näyttelyni nimeksi.

Mummot ovat kuluneen vuoden aikana vallanneet sydämeni ja täyttäneet kellarini. Ne tungeksivat ikkunalaudoillani ja ulkohuussin rappusilla. Huutelevat hilpeyksiä ja hävyttömyyksiä, kuka mitäkin.

MUMMO on minulle tärkeä ihminen. Mummo kulkee mukanani, sydämessä ja muistoissa. Rakkaus mummooni lienee yksi syy, miksi mummot saapuivat joukoittain elämääni.

Nuoruutta ihannoiva kulttuurimme vieroksuu vanhuutta. Voisiko omaan vanhenevaan kehoon suhtautua rakkaudella ja hyväksyen? Lempeyden hyväksyvä voima täytyy löytyä omasta itsestä, ulkomaailma ei sitä tee: se yrittää pakottaa taistelemaan ikääntymistä vastaan, kannustaa piilottamaan ikääntymisen merkit ja näin ansaitsemaan hyväksyntää ja arvonantoa. Milloin nainen vapautuu ulkonäköpaineista? Milloin meidän arvomme aletaan mitata muussa kuin hyvinsäilyneisyydessä, nuorekkuudessa ja iättömyyden ihanteen täyttämisessä?

Tuoreen uutisen mukaan 70 vuotta täyttänyt nainen on Suomessa näkymätön.

Vanhan naisen viisaus on valtavaa, pääosin käyttämätöntä aineetonta pääomaa yhteiskunnassamme.

Mummous, minä olen tulossa, otathan minut lempeästi vastaan.

Anu Mykrä,

Fiskarsissa 1.2.2022